YHDESTOISTA KOHTAUS
Kekkonen yksin.
KEKKONEN (tavallisessa puvussa, tulee varovasti sisään): Täällä minä taas — Enpä olisi uskonut että enää tähän taloon — Mutta kun nuo muut herrat sanoivat että tämä se on, joka kaikki päättää, niin — Ne olivat hävyttömiä minulle täällä eilen, oikein hävyttömiä. Varsinkin neiti Viivi. Ja kun tapaan hänet niin täytyy minun vakavasti puhua hänen kanssaan, että ei se semmoinen kohtelu — Jos tietäisin onko hän kotona, niin voisin samalla tuota kapsäkkiä, kiusankappaletta, joka minulla on tuolla ulkona reessä. — (Miller rykii huoneessaan) Vait, nyt hän tulee se herra! Kuinkahan tämä ottaa minua vastaan? Nuo toiset herrat eivät antaneet minulle minkäänlaisia toiveita ja kohtelivat minua muutenkin vähän kummallisesti. Ensimäinen luuli minua vahtimestariksi ja antoi minulle ison pakan papereita vietäväksi senaattiin, toinen luuli minua suutariksi ja kolmannen luona tuli rouva minua vastaan etehisessä ja luuli minua piian serkuksi ja rupesi minua haukkumaan tiesi mistä. (Miller rykii taas) No, nyt hän tulee! (Aivastaa) Juuttaan nuha, joka ei —! Ja tuo kapsäkkini, jossa on frakkipukuni —!
KAHDESTOISTA KOHTAUS
Kekkonen. Miller. Albert. Viivi. Selma. Salmela.
KEKKONEN (kumartaa kolme kertaa syvään mitään sanomatta).
MILLER. Mikä asia?
KEKKONEN. Terveisiä maalta! Pyytäisin nöyrimmästi saada puhutella herra hovineuvosta.
MILLER. Kyllä — (säikähtyneenä; erikseen) Mitä — mitä näen minä!
Onhan se tuo sama mies, joka eilen —!
KEKKONEN (myös erikseen): Se on sama herra, jota vastaan eilen töyttäsin rappusissa.