MILLER (varmempana): No, sanokaa nyt, mitä te oikeastaan tahdotte, hyvä herra.
KEKKONEN (erikseen): Miksikähän ne luulevat minua koska minua noin —? (Vähän närkästyneenä) Olenhan jo selittänyt että nimeni on Kekkonen, kanttori Alamäeltä. Hakemukseni lähetin jo viikko takaperin ja olen nyt tullut tänne suullisesti keskustelemaan —
MILLER (vilkaisee hänen pukuunsa): Mitä? Te sanotte olevanne kanttori
Kekkonen Alamäeltä, sama joka on hakenut vieraskodin hoitajaksi —?
KEKKONEN (lyhyesti): Niin olenkin.
ALBERT (puoliääneen Millerille): Samasta pitäjästä, josta Viivikin, mutta eihän Viivi häntä tuntenut.
MILLER. Ei tuntenut omaa kanttoriansa! No, kyllä tästä pian — (menee vasemmalle) Viivi, tuleppas tänne!
KEKKONEN (erikseen): No, nyt hän kutsuu Viivin sisään. No, tulkoon vaan, sillä tämä rupeaa suututtamaan.
(Aivastus).
VIIVI. Minuako setä —? (erikseen) Taivas! Hän on täällä taas —?
(Selma ja Salmela tulevat).