SELMA (puoliääneen): Mitä? Se on tuo sama hassu mies, joka eilen —!
MILLER. Sano tunnetko tämän herran, Viivi?
VIIVI (erikseen): Jumalani, mitä minun pitää sanoman! Enhän minä —
SELMA (kuin edellä kummastellen): Tunnetko hänet?
VIIVI (Selmalle): Kyllä — Ei, ei, se tahtoo sanoa että en minä — En muista —
ALBERT (erikseen, katsellen Viiviä): Mitä helkkarissa tämä oikeastaan —?
MILLER. No, sano! Tunnetko hänet?
VIIVI. En, en minä — En tunne.
MILLER. No hyvä herra, kun eivät teidän omat pitäjäläisenne teitä —
KEKKONEN (jonka sappi rupeaa kuohumaan): Neiti Viivi. (Rykii) Neiti Viivi! Minä sanon teille jotain. Minä olen leikkisä mies, mutta kun minua suututetaan, niin minä vihastun. Jaa-a, semmoinen minä olen. Minä kysyn nyt teiltä, neiti Viivi, ettekö todellakaan tunne minua? Enkö ole kanttori Kekkonen Alamäeltä? Enkö ole? Mitä?