BLOM. Poika poloinen! Eiköhän olisi parasta että tunnustaisit kaikki Marille? Kun hän saa tietää, kuinka paljon olet hänen tähtensä alttiiksi pannut, ei hän voi sinulta kieltää tuota viatonta nautintoa.
VILHO. Mitä ajattelette, setä! Nytkö sen ilmoittaisin, kun näin kauvan olen sen salassa pitänyt! Ei, myöhäistä jo olisi tunnustaa.
KUUDES KOHTAUS.
Edelliset. Janne.
JANNE (pysähtyy perälle). Mestari!
BLOM. No, mitä nyt?
JANNE. Eräs herra tahtoisi antaa mittaa. (Erikseen mennessään).
Vieläkö hän on täällä, tuo etana!
BLOM. Hyvä, minä tulen. (Janne menee). Niin, seuraa sinä vaan neuvoani, Vilho! Ei Mari niin vaarallinen ole kuin luulet, ja kyllä minäkin puolestasi puhun.
VILHO. Jumalan tähden, setä hyvä, ei sanaakaan Marille minun nuuskaamisestani, jos vähääkään pidätte ystävyydestäni!
BLOM. No no, olkoon sitten sillänsä, jos niin tahdot, mutta kyllä minä vaan neuvoisin sinua — (menee oikeaan).