MARI (erikseen). Mikä hävyttömyys! (Ääneen halveksien). No, joko nenäsi lakkasi vuotamasta?
VILHO. Nenänikö vuotamasta? (Erikseen). Janne on kielinyt — minä olen hukassa! (Ääneen). Kyllä — kiitos kysymästä — kyllä se jo taukosi. Eikä se varsin pahasti päässytkään vuotamaan.
MARI. Suotta sinä teeskentelet. Minä tiedän jo kaikki. Janne on minulle kertonut. Oi, Vilho!
VILHO. Sinä sen siis tiedät — (Rukoillen). Armas Mari! Suo minulle anteeksi!
MARI (kylmästi). Siis myönnät, että olet minua pettänyt?
VILHO. Tosin sen tein, mutta minä —
MARI. Myönnät, että sulla oli tämä salaisuus jo ennen kuin minua kosit.
VILHO. Paljoa ennen, armas Mari, paljoa ennen.
MARI. Ja kuitenkin rohkenit minut omaksesi pyytää! Oi, kehnoutta!
VILHO. En sitä niin suureksi esteeksi arvannut.