BLOM. Etkö sinä kuule, Mari?
VILHO. No, minä sitten kätkeyn näiden kasvien taakse, sillä hänen näkyviinsä en saa mennä. Oi, mikä päivä tämä on, mikä onneton päivä!
BLOM. Mari! Kuinka monta kertaa täytyy huutaa, ennenkuin saan sinut tulemaan? (Laskee lakin kädestä tuolille).
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
Mari. Blom. Vilho (kasvien takana); sitten Janne.
MARI (oven takana). Oletko yksin, setä?
BLOM. Niin olen.
MARI (kuin edellä). Onko Vilho mennyt?
BLOM. Hän on mennyt.
MARI (tulee ja heittäytyy Blomin rintaa vasten). Setä, oi setä, minä olen onnettomin tyttö maailmassa! En enää milloinkaan saata iloinen olla! Ei, setä, tuota pikaa saat minut kätkeä turpeen alle!