BLOM. No, kaikkia kuulla pitää! Mutta odotahan! Missä hän on nyt? Kyllä minä hänelle lakia luen, minä!
VILHO. Älkää herran tähden! Viatonhan Mari on. Syy on minun, ainoastaan minun. Minkätähden hänelle valehtelin? Minkätähden en hänelle heti totuutta ilmaissut? Minun on syy, ainoastaan minun!
BLOM. Senkin kiukkunenä! Vai niin, vai rahojen tähden! Tahtoisin tietää, mitä rahoja hänellä on. Mutta varrohan! Ellei tyttöletukka ota sanojaan takaisin, ei hänen pidä penniäkään perimän, se olkoon sanottu, ei niin penniä! (Huutaa). Mari, tulehan tänne!
VILHO. Mitä ajattelette setä! Antakaa taivaan nimessä minun ensin pois päästä.
BLOM. Ei paikastakaan! Sinä jäät tänne.
VILHO. Minäkö? En, vaikka maailma repeisi.
BLOM. Sinä jäät tänne, sanon minä. Mari, tule heti tänne, minä tahdon sinua puhutella.
VILHO. Minä kiidän tieheni. Jääkää hyvästi!
BLOM (sieppaa lakin hänen kädestään). Mene nyt, jos tahdot!
VILHO. Setä —!