BLOM. Eva Ruususta! Kuka on sinulle semmoista kertonut!
MARI. Janne minua varoitti. Hän sanoi Vilhon minua pettävän, ja sisään tultuaan Vilho itse tunnusti kaikki. Oi, setä kulta, peitä minut mustaan multaan, turpeen alle!
BLOM. Niin minä olen kuin puusta pudonnut! Minulle hän vallan toista puhui.
VILHO (tulee esiin). Armas Mariseni! Mikä erehdys!
MARI (huutaa ja irtautuu Blomista). Ah, hän onkin täällä, setä!
BLOM. Niin, puhdista itsesi nyt, jos voit poikani.
VILHO. Armas Mariseni! Enhän voinut aavistaakaan, että sinä Eva
Ruususesta puhuit. Luulin sinun vallan toista tarkoittavan.
MARI. Ketä toista!
VILHO. Hm —!
MARI. Kehenkä siis on mielesi hehkunut jo aikoja ennen kuin minua kosit?