Edelliset. Janne (tulee oikealta).
JANNE (itsekseen). Voi, hyvä Jumala, kuinka herttaista ja imelätä! Kaksi kyhertävää kyyhkyisen poikaa! (Yskii). Hm — hm — suokaa anteeksi jos häiritsen!
MARI. (säikähtää ja suuttuu). Janne! Mitä sinä tahdot?
JANNE. Aion vaan kysyä, neiti hyvä, oletteko nähneet mestarin nuuskarasiaa?
MARI. Tietäisinkö minä hänen ilettävästä nuuskarasiastaan! Tuollahan se näkyykin olevan tuolilla.
JANNE. Kiitoksia! (Ottaa rasian). Pyydän vieläkin kerran anteeksi, että häiritsin herrasväkeä hauskassa toimessanne, mutta älkää olko siitä millännekään. Pitkittäkää vaan! Hahah!
KOLMAS KOHTAUS.
Mari. Vilho.
VILHO. Häijy mies, tuo kisälli!
MARI. Hän on ilkein ihminen koko maailmassa. Hän on vihoissaan siitä, kun olen sinun kanssasi kihloissa, sillä hän lienee luulotellut, että tulisin hänelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut häntä kärsiä ja olen aina ollut hänestä hyvin välinpitämätön.