VILHO. Epäilemättä, epäilemättä. Se on tosiaankin inhottavaa.
BLOM (alkaa kovasti yskiä). Hm, hm!
MARI. Kas nyt on nuuska mennyt sedän kurkkuun! Mutta hyvästi nyt, hyvät herrat hetkeksi! Kello on jo kohta kymmenen ja minun täytyy mennä meille toimittamaan aamiaista. Hyvästi Vilho.
(Heittää Vilholle suutelon ja menee vasemmalle).
VIIDES KOHTAUS.
Blom. Vilho.
BLOM. Kyllä sinä vaan olet aika veitikka!
VILHO. Vaiti, herran tähden!
BLOM. Semmoinen riivattu veijari? Panee kokoon mokomankin valhejutun ja kertoo sen sitten niin tavattomalla viattomalla katsannolla.
VILHO. Älkää puhuko niin kovaa! Hän saattaisi kuulla.