BLOM. Myönnetään, myönnetään. Mutta liian kovaa tuo kumminkin on, kun ei omassa talossaankaan saa nuuskata.

MARI. Saathan sinä omassa kamarissasi ja verstaassa nuuskata niin paljon kuin vaan haluat, ainoastaan minun kamarissani ja täällä vierashuoneessa tulee sinun sitä välttää. Siitähän jo olemme sopineet.

BLOM. Mutta kuka sitä voi aina muistaa. Ja sitä paitsi minä nuuskaan niin sievästi ja varovasti; harvat niin vähän panevat nuuskaa maahan kuin minä.

MARI. Kyllä kaiketi! Siltä näyttävätkin matot ja huonekalut, sanomalehdet ja, sanalla sanoen, kaikki paikat täällä kotona. Hyi, ei ole mitään ilettävämpää kuin tuo nuuskaaminen! Etkö sinä kuitenkin voisi siitä luopua, setä hyvä? Minä silloin pitäisin sinusta kahta vertaa enemmän.

BLOM. Äläs vielä, tyttöseni! Siitä ei ilmoisna ikinä mitään tule. Kieltäisinkö itseltäni parhaimman iloni tässä maailmassa? Eihän toki; ennen sinun vihaasi kannan.

MARI. Mutta en ymmärrä, mitä iloa tuosta nuuskaamisesta voi olla.

BLOM. Sinä et ymmärrä sitä sentähden, kun et koskaan ole nuuskannut. Mutta tahdotko, niin kerron sinulle sen hyödyn? Näes! Nuuskaaminen elähdyttää sielua ja ruumista, se selvittää ajatukset ja auttaa meitä tyytyväisyydellä vastaanottamaan ja kantamaan kaikki harmit ja vastukset. Mikä se on, joka aamuisin avaa silmäni unen ummistuksesta? Mikäs muu kuin nuuska! Mikä valtuusmiesten kokouksissa antaa minulle viisaat ajatukset ja neuvot kaupungin eduksi ja hyödyksi? Ei muu kuin nuuska! Mikä estää minua lyömästä tuota Janne lurjusta joka kerran, kun hän tärvää minulta jonkun työn? Nuuska, tietysti. Kuka on kumppalini yksinäisyydessä, kuka lohduttajani murheessa, ilomestarini kun nauraa tahdon? Nuuska — ja aina vaan nuuska. — Noh, ihmetteletkö vielä, että nuuskaa rakastan?

MARI (hymyellen). Mitä sinä, Vilho, pidät tuosta ylistysvirrestä? Onko siinä järkeä vähääkään? Luuletko nuuskan koskaan tuollaisia matkaan saavan?

VILHO. Hm, en tiedä. Se kaiketi riippuu tottumuksesta.

MARI. Lienee sen laita niinkuin tupakoitsemisenkin, arvatakseni. Onpa tosiaankin onni, ett'et sinä, Vilho, nuuskaa etkä tupakoitse. Tupakoitseminen sittenkin voisi käydä laatuun, mutta nuuskaaminen. Hyi, se on oikein hirveätä! Eikö ole totta, Vilho?