HILMA (nousee): Kyllä minä menen, pappa —
ONNI (lähestyy): Niin, ja minä tulen sinua auttamaan —
ROUVA. Joutavata! Kyllä minä sen itse toimitan, koska kerta lupasin. Odota nyt sitten tuossa vähäisen, senkin riepu! (Mennessään itseksensä:) Mutta kyllä minä sinua vielä ripitän, kunhan olemme kahden kesken, sen lupaan!
(Menee peräovesta).
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Kamreeri. Hilma. Onni.
KAMREERI. No, olenpa saanut kuulla tänään, olenpa saanut kuulla, se on vissi! (Puoleksi erikseen:) Ja kumminkaan hän ei vielä tiedä mitään tuosta oikeasta asiasta. Puh, puh sentään, tätä elämää!
ONNI. Täti on huonolla tuulella tänään, he he he!
KAMREERI. Niin on, veliseni, niin on. Mutta kuulepas, sinä Hilma, jätäpäs meidät hetkiseksi kahden; meillä olisi tässä vähän puhumista Onnin kanssa.
HILMA. Kyllä —