ONNI (keskeyttäen): Niin, kun hänellä on vatsakatarri, ja tohtori on häntä kieltänyt —
ROUVA. Minä en ylipäätään puhu sinulle nyt tällä erää.
ONNI (kumartaa ja vetäytyy vähän takaisin): He, he, suokaa anteeksi!
ROUVA (miehelleen jatkaen): Ja paitsi häntä löytyy kaupungissamme monta muutakin, jotka elävät yhtä säännöllisesti ja raittiisti ja joiden seuraa sinun juuri pitäisi hakea, vaikka sinä, valitettavasti kyllä, et siitä näy välittävän. Ja olkoon kuinka tahansa, niin onhan kuitenkin sinun velvollisuutesi olla juomatta, koska terveytesi ei sitä salli, sillä niinkuin jo sanoin —
KAMREERI. Voi, voi, lopeta nyt jo Herran nimessä —
ROUVA. En, kun minä puhun, niin minä puhun suuni puhtaaksi. Niin, mitä minun pitikään — niin, saa nähdä että sinulle vielä jotain tapahtuu noilla juomaretkilläsi ja että sinut vielä jonakuna iltana kannetaan kuolleena kotiin ja — —
KAMREERI (pitäen päätään): Hoh hoo, kunhan nyt vain saisi tuota silliä!
Mene sinä Hilma, paistamaan se minulle!
HILMA. Miksei, jos pappa —
ROUVA. Älä mene — et sinä sitä kumminkaan kunnollisesti osaa tehdä! Jaa, jaa, varo vaan itseäsi, pappa, ettei käy sinulle niinkuin tullinhoitajalle, joka humalapäissään putosi alas rappusilta ja löi päänsä kiveen, että —
KAMREERI. Mutta enhän minä, hiiessä, ole mikään juoppolalli, jos kerran tai pari käynkin ravintolassa, tietääkseni. Voi, voi, tuota päätä! Eikö nyt kukaan —?