ROUVA. Ei se mitään tee — päivää! — (Nyökkää sivumennen Onnille, joka kumartaa vähän hämillään). Hyvä on, että hänkin saa sen kuulla. Ja pitäisihän sinun, ymmärtäväisen miehen, nyt sen verran tietää, mitä kestät, mitä et. Mutta ei, aina vain sama juttu. Ja mitä varten sinä sitten pidät velvollisuutenasi juoda yhtä paljon kuin muut ratit. Juo vähemmän, kastele vain huuliasi! Kun muut tilaavat totia, niin ota sinä lasi viiniä, limonaadia tai yksi leivos, mutta —
KAMREERI. Kyllä, kyllä, vastedes — mutta mene, hyvä Emma, paistamaan minulle tuo silli, niinkuin lupasit! Päätäni kolottaa niin kauheasti.
ROUVA. Ähäh, se on oikein! Jos kolottaisi vieläkin kovemmin, että viimein tulisit vahingosta viisaammaksi; sillä onhan se nyt oikein ihme ja kumma, että vaikka hyvin tiedät, mitkä seuraukset siitä on sinulle, niin et kumminkaan malta olla tuota elämää pitkittämättä. Niin se on ollut jok'ikinen kerta ja niin se oli viimeinkin kun sinä — —
KAMREERI. Mutta, Herra Jumala, onhan siitä jo kokonainen vuosi! Mitä sinä nyt enää noista vanhoista jutuista viitsit —
ROUVA. Onko siitä vuosi? Sitäpä en luulisi. Kyllä sinä sen muistat, Hilma. Sinulla oli vielä silloin hammastauti, ja me olimme juuri lähettäneet Reetan apteekkiin, kun kuulimme naputusta ikkunalta ja —
HILMA. En minä muista.
ROUVA. Jassoo, vai et muista! No, no, kyllä se aika sinullekin vielä koittaa, jolloin tuommoista panet mieleesi — muuta en sano. Mutta minäpä sen muistan vallan hyvin. Allakassani seisoo huhtikuun viidennen päivän päällä: »Maitotinki maksettu» ja sitten vähän alempana: »Pappa tuli kotiin hutikassa». Ja saa nähdä, vielä sinua kerran —
KAMREERI. Mutta nythän olemme jo maaliskuussa, niin etteihän tuota —
ONNI. Niin, me olemme todellakin maaliskuussa, täti hyvä —
ROUVA. Sinun ei tarvitse häntä puolustaa, ei ollenkaan. Missä se on sanottu, että tuommoista pitää tapahtuman joka vuosi maaliskuussa, missä? Ei, se ei milloinkaan saa tulla kysymykseen. Katso esimerkiksi tuomaria, meidän naapuriamme! Vaikka hän niin paljon liikkuu kaupungilla ja on niin monissa asioissa ihmisten kanssa, niin ei hän koskaan mitään karvasta maista ja —