ROUVA. Hm! Ei sinulle vain liene tapahtunut jotakin eilen?
KAMREERI. Tapahtunut? Kuinka niin?
ROUVA. Katso paremmin! Sano, oletko sinä rehellisesti kertonut minulle kaikki tuosta eilisestä —!
KAMREERI (on suuttuvinaan): No, tämäpä nyt oikea tutkinto! Sinä häpäiset itsesi, Emma. Mitä Onni kaikesta ajattelee? Ja kun minä kerran olen sitä vakuuttanut sinulle, niin pitäisihän tuo olla kylliksi, että —
ROUVA. Jaa, jaa, puhu sinä — ei se asiaa auta! Mutta jos sinulla vain on jokin salaisuus, niin varo itseäsi, sen sanon!
(Menee peräovesta).
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Kamreeri. Onni.
KAMREERI. Juutas kaikkia, kun jo oli tulla koko asian perille, tuo mamma! Mutta kuule nyt, niin kerron sinulle tuon jutun kaikessa lyhykäisyydessä, sillä aika on täpärällä. (Tarttuu Onnin takinnappiin ja sanoo melkein kuiskaamalla:) Asian laita on semmoinen, että olen kutsunut tänne viisitoista henkeä aamiaiselle.
ONNI (hämmästyneenä): Viisitoista henkeä aamiaisille! Ja täti ei tiedä tuosta mitään?