ONNI. Kyllä, mutta yksi sana ensin, setä! Kuulkaapas, jos Hilma sill'aikaa sattuisi minua kysymään, niin olkaa hyvä ja sanokaa, että tuossa paikassa tulen takaisin, ihan tuossa paikassa. Muistatteko nyt?
KAMREERI. Kyllä, kyllä.
ONNI. Niin, se on hyvin tärkeätä, sillä hän voi muuten luulla, että minä loukkaannuin tuosta —. No no, sama se, mitä — pääasia on vain, että hän saa tietää, että heti tulen takaisin —
KAMREERI. No, ole huoleti, kyllä minä —
ONNI. Niin kaikessa salaisuudessa minä sedälle voin ilmoittaa, että minulla on hänelle pieni lahja — tuommoinen vaatimaton ja yksinkertainen vain. Mutta tämä on ainoastaan meidän kesken, pankaa se mieleenne!
KAMREERI. Pieni lahja! No, mitä varten?
ONNI. Kyllä minä sen teille jäljestäpäin selitän. No, hyvästi sitten, jos ei ole muuta —!
KAMREERI. Ei minun tietääkseni, mutta varo vain ettei mamma sinua näe, kun takaisin tulet, varo kaikin mokomin, sillä —
ONNI. Koetan parastani. Ajöö so lenge!
(Menee perältä).