REETTA. Niin, tässä seisoo, että tohtori oli sanonut, että kyllä se on niin ja näin, jos hänestä enää tulee miestä ollenkaan.
ONNI. Soo, soo! Mutta kuulepas, Reetta, voitko sinä sanoa minulle yhden asian —?
REETTA. Jahah, kunhan vaan — (Lukee:) »Sillä sekä oikeus että kohtuus vaatii, että rikos mitä ankarimmin rangaistaan.» (Puhuu:) Voi, voi, niitä herroja sentään! Niin, mitä Onni herralla —?
ONNI. Voitko sanoa minulle, millä tuulella Hilma neiti tänään on?
REETTA. Milläkö tuulella? Kuinka niin?
ONNI. Muuten vain. Näyttääkö hän iloiselta vai surulliselta?
REETTA. No, en minä nyt voi sanoa. Vähän kiukkuinen hän kumminkin näkyy olevan, koska hän aamulla sanoi minua tomppeliksi, kun en oikein osannut häntä auttaa pukiessaan, ja tuommoista sanaa en vielä häneltä milloinkaan ole kuullut.
ONNI. Ai, ai, hän on siis vielä suutuksissaan! (Erikseen:) Mutta kyllä minä hänet lepytän, kyllä minä hänet lepytän.
(Osoittaa pakettia povessaan).
REETTA. Mutta eihän tuo olisikaan niin kummallista, jos hän olisi hiukan äreällä tuulella, koska koko talo on aivan ylös alaisin.