ROUVA. Ajattelemattomasti! Ajattelepas sinä, kun pääsi on surman suussa! Mutta sinä sen kyllä voitkin, sillä sinulla ei ole sydäntä. Sinä et rakasta pappa-raiskaa niinkuin minä, joka 20 vuotta olen elänyt yhdessä hänen kanssaan ja kyllä tiedän, mitä se —
KAMREERI (Rykii huoneessaan).
ROUVA. Huh, mitä se oli?
HILMA. Pappa vain, joka rykäisi tuolla sisällä.
ROUVA. Pahuus kun vielä säikähdyttää; kun luulin vieraaksi! Huh, huh, olenpa tosiaankin aivan läpimärkä! Täytyy muuttaa päälleni —
HILMA. Niin, se on parasta, tulehan nyt —
(Menee vasemmalle.)
ROUVA (mennessään): Voi, voi, tätä päivää! Allakkaan se on pantava, se on vissi, jos vain niin kauan elän — (Hän on jo kulissien takana). Voi, noita miehiä, voi sentään!
(Näyttämö on hetken tyhjänä).