Onni, sitten kamreeri; viimein Hilma.
ONNI (kurkistaa sisään peräovesta): Ei ketään täällä? Tyhjä kuin Tiihosen taskumatti. No sitten minä — (Aikoo astua sisään, mutta vetäytyy takaisin, kun samassa oikeanpuoleista ovea kosketetaan). Ah, joku tulee!
KAMREERI (lautasliina kaulassa, raottaa ovea): Eikö se Onni jo —?
Kuului aivan kuin joku olisi rappusissa —?
ONNI (joka on huomannut kamreerin, pistää taas päänsä sisään): Hyss setä! Minä se olen.
KAMREERI. No, tuossahan se — (Astuu sisään). Tule sisään vain, tule sisään pian!
ONNI (tulee sisään paketteja kainalossaan): No, tässä on minulla nyt tavarat. Mutta kuinka oli? Kävikö Hilma sill'aikaa minua kysymässä? Kävikö hän, mitä?
KAMREERI. No, kyllä, mutta —
ONNI. Ja setä sanoi aivan kuin minä neuvoin, että minä —?
KAMREERI. Sanoinhan, sanoinhan, mutta eihän nyt —
ONNI. Kiitoksia! Sitten minä olen rauhallinen. No, minnekä minä nyt nämä panen, ettei kukaan —?