ONNI. Kas tuossa hän onkin!
HILMA (jäykästi, mutta vähemmän kuin edellä): Mamma käskee minun sanomaan, että odottaisit häntä täällä, hänellä on sinulle jotakin puhumista.
ONNI. Vai niin. (Erikseen:) Hän myöskin. (Ääneen:) Jahah, kyllä minä odotan, hyvin mielelläni. Mitähän se mahtanee olla, kultaseni?
HILMA. En tiedä ollenkaan.
(Ottaa pari askelta, niinkuin hänellä olisi aikomus mennä).
ONNI. No, joko sinä menet?
HILMA (pysähtyy): Minun pääni ei vielä ole oikein terve, niin etten —
ONNI. Oh, sehän on ikävää! Mutta eihän se tule paremmaksi tuolla sisälläkään. Istupas nyt tuohon vähäisen!
HILMA. Teillä ehkä on vielä joku salaisuus papan kanssa —?
ONNI. Hahaha, salaisuus papan kanssa! Ei enää, kultaseni, ei enää. Ja kyllä se kohta tulee ilmi, koko juttu. Mutta minullapa on toinen salaisuus, ja se on sinulle, Hilma.