ROUVA. Tunnusta nyt yht'aikaa kaikki, niin se on sinulle helpompi,
Kalle!
KAMREERI. No, kun hän puhui semmoista jonninjoutavaa ja pilkkasi minua.
ROUVA. Pilkkasi sinua! Mitä hän sitten sanoi?
KAMREERI. Hän sanoi, että — No, se on nyt yhdentekevä, mitä hän —
ROUVA. Ei, sano vain — minä vaadin sitä!
KAMREERI. Hän sanoi, että minä muka olen kovasti tohvelin alla, ja että sinä oikeastaan olet herra talossamme.
ROUVA. Mutta mistä tuo mies sen tietää?
KAMREERI (erikseen): Mistäkö hän sen tietää? Sepä kysymys! (Ääneen:) Niin, en minäkään sitä ymmärrä, ja vastasinhan minäkin hänelle, että kyllä tuo on suuri erehdys ja että kyllä minä tässä —
ROUVA. No, olkoon nyt tuon asian laita kuinka tahansa, niin se on kummallista, että oudot ihmiset —. No, niistä sanoistako sinä sitten häntä tyrkkäsit, onneton?
KAMREERI. Niin tein kun teinkin.