ROUVA. Etkä yhtään ajatellut seurauksia, niitä hirveitä seurauksia?
KAMREERI. Kuka sitä nyt tuossa silmänräpäyksessä semmoista ehtii ajatella? Eikä ne seuraukset niin vaarallisia taida ollakaan.
ROUVA. Eikö vaarallisia? Mutta jos hän kuolee, niin joudut elinkautiseksi vangiksi.
KAMREERI. Jos hän kuolee?
ROUVA. Niin, pää kuuluu olevan vioitettu.
KAMREERI. No, jos hänellä on jotakin kipua päässään, niin kyllä se on kohmelo niinkuin minullakin; sillä en suinkaan minä —
ROUVA. Kalle, Kalle, älä puhu noin kevytmielisesti! Koeta ottaa tämä asia vakavammalta kannalta, ja ajattele, minkä rangaistuksen laki tuommoisesta määrää, sillä —
KAMREERI. Joutavia! Saanhan minä sen sovittaa —
ROUVA. Niinivedellä ja leivällä. Voi, voi, Kalle, se on hirmuista! Minä kuolen häpeästä ja surusta —!
KAMREERI. Vedellä ja leivällä? Niin, jos ne siihen tyytyisivät, mutta kun pitää olla biff — (Erikseen:) Perhana, kun aivan —!