ROUVA. Mitä pitää olla? Mitä sinä biffistä puhut?
KAMREERI. Biffistä? Olenko minä semmoista puhunut? No, se on luultavasti siitä syystä, että minulle rupeaa tulemaan nälkä, sillä onhan kello jo niin paljon että —
ROUVA. Vai nälkä, vaikka juuri söit voileipää ja silliä! Sinä puhut sekaisin, Kalle raukka! Omantunnon vaivat ja katumus sen vaikuttaa. Mutta istu nyt ja koeta kertoa minulle kaikki alusta loppuun, niin että —
KAHDESKYMMENESVIIDES KOHTAUS.
Poliisipalvelija. Edelliset.
POLIISI (kirje kädessään): Päivää, hyvä herrasväki, päivää!
(Hän on hiljainen ja ystävällisen näköinen nuori mies).
ROUVA. Taivaan Herra! Poliisi!
KAMREERI. Niin, mitä hän —?
ROUVA (miettii hetkisen ja ottaa sitten yht'äkkiä tuolin, jolla hän uhkaa poliisia): Ei askeltakaan lähemmäksi, sen sanon!