ONNI (lähestyy): Hyvää päivää, rakas Hil — —!
HILMA. Kah, Onni! Hyvää päivää! (Jatkaa etsimistään). En tiedä, mutta tännehän sillä on aina tapana se —.
ONNI. Mitä haet, kultaseni?
HILMA. En mitään. Sanomalehteä vain —. (Erikseen:) Yhtä iloinen ja ujostelematon hän vain on, niinkuin ei mitään välillämme olisi ollut.
ONNI (antaa Hilmalle lehden): Täällähän se onkin, Hilmaseni, täällähän se on.
HILMA. Kiitos!
(Istuu ja rupeaa lukemaan. Äänettömyys).
ONNI. Hm, kuinka sinä nukuit viime yönä, sydänkäpyseni?
HILMA. Kuinkako nukuin? — Huonosti.
ONNI. Niin, ukko taisi teitä häiritä, kun tuli kotiin vähän iloisella tuulella, he he he.