KIRJURI (lyhyesti ja pontevasti): En tule!
HELMI (närkästyneenä): No, ole tulematta sitten! En minä tuommoista jöröä paljon kaipaa, se on vissi!
KIRJURI. Niinkö, että sinä sitä ennen olet tehnyt? Ei, kyllä minä sinut nyt tunnen; kyllä sinut nyt tunnen perinpohjin.
HELMI. Mutta mitä tämä on? Olenko sinua jollakulla tavalla loukannut, koska sinä —?
KIRJURI. Eihän semmoista voi loukkaukseksi sanoa, ei millään muotoa. Onhan se jokaisen omassa vallassa käyttäytyä siinä asiassa mielensä mukaan. Minä vaan olen ollut tuhma narri.
HELMI. Sinä olet hupsu!
KIRJURI. Ainakin tähän asti olen semmoinen ollut, mutta nyt ovat silmäni auenneet. Kuule, sanonko sinulle jotakin?
HELMI. No —?
KIRJURI (suurella pontevuudella): Koketti!
(Rupeaa kirjoittamaan niin että kynä räiskyy).