(Antaa Helmille 50 penniä ja rupeaa työskentelemään maistraatin
postin kanssa).
HELMI (lähestyy kirjuria): Kuuleppas, Janne — tuota — menetkö sinä todellakin noihin tanssiaisiin tänä iltana?
KIRJURI (häneen katsomatta): Josko tanssiaisiin menen?
HELMI. Niin, olihan, muistaakseni, vähän kysymystä siitä, kun viimein tapasimme toisiamme.
KIRJURI. Oliko niin? En muista enää. Ja mitä se muuten sinuun koskee, menenkö sinne vaiko en?
HELMI. Suutuitko sinä oikein totta noista sanoista, joita äsken tuolle ukolle tuossa —?
KIRJURI. En suinkaan. Mikä oikeus minulla olisi siitä suuttua? Mikä oikeus minulla olisi siihen, senpä tahtoisin tietää.
HELMI. Sinä olet huonolla tuulella tänään, sen huomaan.
KIRJURI. Paljon mahdollista. Eihän sitä jokainen voi ottaa elämätä niin iloiselta kannalta kuin sinä — varsinkaan ei tämmöinen köyhä ja halpa mies kuin minä olen.
HELMI. No, älä nyt joutavia puhu! Tule vaan pois tanssiaisiin! Sinne tulee paljon väkeä, torviseptetti soittaa, ja me saamme oikein hauskaa. Tule nyt vaan!