POSTINHOITAJA. Ei vielä, sitä juuri tässä parhaillaan odotetaan.
NEITI. Eikö ole tullut — voi, voi! Ja minä kun odotan siinä niin tärkeätä pakettia! Hyvä herra postimestari, saanko vaivata teitä — että sitten kun se tulee — että minä saan siitä tietoa? Saanko vaivata teitä sillä suurella palveluksella?
POSTINHOITAJA. Kyllähän sitä aina annetaan ilmoitus tuommoisista lähetyksistä.
NEITI. Niin, jos herra postimestari olisi niin hyvä — sillä se on niin äärettömän tärkeä paketti! Minä tarvitsen sitä tänä iltana tanssiaisissa — ilman sitä en voi sinne mennä. Tuleeko postimestari myöskin sinne? Totta kai!
POSTINHOITAJA. Ei ole vanhasta konkariksi.
NEITI. Vanha! Mitä vielä! Eihän sitä milloinkaan ole liian vanha, ellei itse tahdo semmoinen olla. Mutta herra sihteeri kumminkin tulee?
KIRJURI. Olenhan minä vähän ajatellut — —
NEITI. Niin, se on tietty! Mitä Helmi muuten sanoisi, hi, hi hi!
POSTINHOITAJA (ivalla): Kuka se Helmi on? Onko se flamma?
NEITI. No, eikö postimestari sitä tiedä? Koko kaupunkihan siitä puhuu, ja jonakuna kauniina päivänä saamme me luultavasti jo kihlakorttia. Minä onnittelen jo edeltäpäin, hi, hi, hi! Mutta voi, voi, herra postimestari! Jos postimestari nyt sitten olisi niin hyvä ja muistaisi lähettää minulle sanan — sillä se olisi niin tärkeä — —