POSTINHOITAJA. Kyllä, kyllä, olkaa huoleti vaan!
NEITI. No, kiitoksia paljon! Hyvästi sitten, hyvästi, ja tuhansia terveisiä rouvallenne! Mutta kyllä teidän pitää tulla baaliin, ei se auta — kyllä teidän pitää tulla! Hyvästi, hyvästi!
(Poistuu).
POSTINHOITAJA. Hyvästi! — Hm, vai sihteerilläkin on jo henttunsa, vai mitä tuo vanha hupakko tuossa puhui? No, mikä aikaseen kylvetään, se aikaseen niitetään.
KIRJURI. Eikö mitä — hän lörpöttelee vaan turhia.
POSTINHOITAJA. Onko se tuo kauppias Hellmannin Helmi, josta kysymys on?
Niin, sievä tyttöhän tuo onkin ja toimelias ja reipas muutenkin.
KIRJURI. Ei se kukaan ole — joutavata puhetta vaan.
POSTINHOITAJA. Niin no, kyllä minäkin varottaisin tuommoisista tuumista, ennenkuin palkka tulee niin suureksi, että sillä jokseenkin vaimon ja lapsia voi elättää. Sillä minä tiedän omasta kokemuksestani, mitä merkitsee mennä naimisiin konttoorikirjurina. Velkaantuminen silmiä myöten, tai hampaat naulaan vaan, siinä se juttu.
TALONPOIKA (vanhanlainen mies, seisahtuu oven luo ja kumartaa syvästi):
Hyvää päivää!
POSTINHOITAJA (mutisee): Päivää!