Sali Pukkisen luona. Janne istuu pöydän ääressä miettivän näköisenä ja kynä kädessä; Laura puhuu Miinan kanssa, joka on lähdössä kaupungille.
LAURA. No, onko nyt ihan vissi, että muistat keitä kaikkia sinun piti kutsuman? Ehkä luettelen ne vielä uudestaan varmuuden vuoksi. Ensiksi — — —
MIINA. Voi, voi, kyllä ne muistan vallan hyvin.
LAURA. Entäs kuinka sinun piti sanoman, kun astut sisään? »Vapriköörin herrasväki —»
MIINA. (lopottaen): Vapriköörin herrasväki tervehtii sydämellisesti ja pyytää nöyrimmästi että te tänään suvaitsisitte viettää illan ja juoda kupin teetä heidän luonansa kello 7. Olkaa niin hyvä.
(Niiaa.)
LAURA. Pienen kupin teetä, sinun täytyy sanoa, se on fiinimpää. Ja muista — aivan ensimmäiseksi patruuna Andersoniin — äläkä vaan viivyttele tiellä. Sen sanon sulle.
MIINA. No, ei tule kysymykseen; kaikki pitää käymän niinkuin tuulessa, sen lupaan.
(Poistuu.)
LAURA. Kas niin! Ja nyt miettimään, mitä kaikkia niille on virvokkeiksi tarjottava — — Mutta, Janne kulta, sinä et ole oikein tyytyväisen näköinen. Kadutko ehkä näitä pitojamme, vai mitä?