JANNE. Enhän minä juuri sitä tee. Täytyyhän minun jollakin tavalla osoittaa kiitollisuuttani patruunaa kohtaan, joka minua rahallansa auttoi. Tätä kutsuttujen luetteloa tässä vain vähän ajattelen.
LAURA. Se on kenties mielestäsi liian pitkä. No, luepas, niin saamme nähdä, olisiko ollut mahdollista jättää tuosta pois ainoatakaan nimeä, luepas. Kuka seuraa patruunan ja patrunessan jälkeen?
JANNE. (katsoo listaan): Näkyy olevan pormestari.
LAURA. Kaupungin päällysmies, joka aina tervehtii niin kohteliaasti, kun hän kadulla tulee minua vastaan! Jos joku, niin on toki hän kutsuttava, tiedän mä. Entäs sitten?
JANNE. Rovasti perheineen.
LAURA. Rovastinna ei tule, hänellä on esteitä, mutta rovasti itse on aina valmis, ja sitä paitsi pitää hän aina niin kauniita puheita isäntäväelle, ja molemmat vanhimmat tyttäret esittivät minulle sinunmaljat viime illanvietossa, kun möimme arpalippuja samassa pöydässä, niin ettei niitäkään millään tavalla voi sulkea pois. No, sitten?
JANNE. Parooni Stommelberg rouvineen.
LAURA. Niiden kanssa olemme tosin vähemmän tuttuja, mutta se on ainoa aatelisperhe kaupungissamme, ja olethan sinä istunut takseerauskomiteassa yht'aikaa paroonin kanssa — ja kyllähän paroonitar häntä pitää sen verran silmällä, ettei hän saa juoda itseään aivan humalaan, niinkuin tapansa on. No seuraava?
JANNE. Tullinhoitaja rouvineen.
LAURA. Rouva on vähän olevinaan, mutta olimmehan hänen luonaan Sohvin päivillä, ja tullinhoitajaa tarvitaan whistipöydässä, sen tiedät kyllä. Entäs sitten?