VIERAAT. Hurraa!
ROVASTI. Vielä kerran hurraa!
(Nostaa lasiansa).
VIERAAT. Hurraa! (Yleinen kilisteleminen ja sorina. Kuullaan huudahduksia: »Paljon kiitoksia! Erittäin hupainen ilta! Minun on kunnia! Maljanne!» j.n.e.)
ROVASTI (nauraen): Hurraa vielä kolmas kerta — ja se niin, että seinät raikuu ja katto kaikuu! Hurraa!
VIERAAT. Hurraa-a!
Anna-muori ilmestyy perä-ovesta ja yhtyy hurraahuutoihin.
Kaikki vaikenevat ja kääntyvät hämmästyneinä ovea kohden.
ANNA (vanhanaikaisissa, koomillisissa juhlavaatteissa): Kas niin, tässä nyt olen! Hyvää iltaa, lapset, hyvää iltaa koko konkkaronki! Minä tulen vähän myöhään, »mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan», sanoo sananlasku. Vai niin, ette minua tunne! Janne poikani, resanteera, resanteera! Mitä hittoa! Luulenpa että olet mykkä? Vai oletko niin liikutettu nähdessäsi minut täällä, ettet saa sanaakaan suustasi? Niin, hyvä herrasväki, se on semmoinen oiva poika, tuo minun Janneni, niin hyvä äidilleen. Tuskin olin saapunut kaupunkiin, ennenkuin hän paikalla valmistaa minulle tämmöiset komeat kekkerit, ja kaikki lisäksi suurimmassa salaisuudessa. Veitikka sinä!
(Tuuppaa häntä ystävällisesti kupeeseen.)
JANNE. Miina, tu-tule tänne — tarjoo rouvalle samppanjaa —