No, vihdoinkin! Kuinka kauvanhan täällä pitää odottaa oikeastaan! Kokonaisen tunnin olen jo saanut istua tuolla ulkona kädet ristissä ja tyhjää töllistelemässä. Ja parhaimpana toriaikana! Ja se tyhmä Mari antaa ostajien mennä sivu ja vielä antaa varastaa minulta kaupanpäällisiksi. (Kädet kupeella.) Mutta minä tahdon korvausta hukkaan menneestä ajasta, sen minä tahdon. Ja mitä varten minua on tänne kutsuttu sitten? Ja mikä poliisitutkinto tämä on? Mitä minä olen tehnyt? Olenko käyttäytynyt epärehellisesti? Olenko loukannut kenenkä kunniata? Olenko jättänyt verojani maksamatta? Kiitoksia paljon, sitäpä en luulisi. Mutta Juonas sanoo että minun täytyy tulla, että minun täytyy vastata sanoistani. Mitä minä olen sanonut? En niin mitään. Minä olen kirjoittanut nimeni siihen listaan ei mitään muuta, ja sen minä tein mielihyvällä. Sillä mitä varten hän onkin niin ylpeä, tuo neiti. Niin niin, katsokaa vaan minuun, olkaa niin hyvä! Emmekö ole tässä samassa kaupungissa syntyneet ja kasvaneet, vai mitä? Mutta luuleeko kukaan että hän minua edes tervehtii kadulla? Kiitoksia paljon, vielä mitä! Siihen minä olen liian halpa. Ja kun menee pöytäni sivu tuolla torilla — eihän se tulisi kysymykseenkään että hän mitään ostaisi, kaikkea vielä — niin hän vaan nyrpistää nenäänsä ja katsoo toisaalle, mokomakin! Mutta kyllä hän silloin on lipevä ja viekas kun koulumaksut ottaa vastaan ja kyllä ne minunkin rahani silloin hänelle kelpaa. Mutta Jumalan kiitos ettei Helvini enää ole koulussa! Voi voi, tyttö parka, kuinka se silloin sai päntätä ja sittenkin aina vaan tuli huonoja arvosanoja ja haukkumisia ja istumisia. Mutta nyt hän on naimisissa insinööri Donnerwetterin, oikean insinöörin kanssa ja niillä on pieni tyttö, jonka nimi myöskin on Helvi, mutta jos minä saan määrätä, niin ei se pikku Helvi ainakaan tähän kouluun — —
Stobenius
(joka monta kertaa on koettanut häntä keskeyttää, töyttää ylös tuolilta, kääntää rouvan ovelle päin ja työntää häntä ulos, matkien hänen papatustaan).
Häpäpäpäpä, häpäpäpäpä, häpäpäpäpä! (Vetää oven kiinni ja kävelee pari kertaa edes takaisin, jolla ajalla vielä ulkoa kuuluu rouvan ääni, joka vähitellen hiljenee.) Sepä vasta akka, se! Uff! Ja tämmöistä minun pitää kärsiä, minä Stobenius! Ei kyllä se nyt on viimeinen kerta kun minä — — Kutsukaa sisään pormestari! (Rupeaa kiivaasti kirjoittamaan ja kastaa kynänsä hattuun muutamia kertoja ennenkuin huomaa erehdyksensä.)
Seitsemäs kohtaus.
Edelliset. Pormestari (ja hänen seurassaan) kolme herraa ja kaksi vanhempaa rouvaa (säätyläisluokasta.)
Pormestari
(noin 45 vuotta, harmaa parta, uniformutakissa, jäykkä ja virallinen. Kumartaa, samoin seuraajansa).
Herra professori on kutsunut meitä tänne. Minä olen pormestari
Petterson.
Stobenius