Täti, täti! (Koputtaa ovelle.)
Vuorela
(tulee takaisin).
Neiti, sanokaa, saanko puhua teidän kanssanne pari sanaa? Se on pian tehty. Ainoastaan yhden kysymyksen tahdon teille esittää, jos saan?
Liisi.
Ei ei, minun täytyy mennä tädin luo — —
Vuorela.
Ovi on reikelissä, sen hyvin tiedätte ja ett'ette tuosta toisesta ovesta pääse, siitä minä kyllä pidän huolta. — Neiti Liisi, kuinka te raskitte antaa minun olla tämmöisessä epätoivossa? Mitä varten te aina minua pakenette? Neiti Liisi, vastatkaa: rakastatteko minua?
Liisi.
Ei nyt — toinen kerta — toinen kerta —