Neiti Forslund.
Ei ole, ei ole.
Neiti Kortman
(antaa päiväkirjan Pölkkyselle, joka panee sen paikalleen).
No, siinä tapauksessa ja koska välitunti ei vielä ole loppunut, niin tahtoisin minä puolestani tehdä muutamia muistutuksia, johon tämän vanhan ja suositun laitoksen johtajattarena luulen olevani oikeutettu. Minä en ole oikein tyytyväinen teidän kanssanne, hyvä herrasväki.
(vaitiolo.)
Neiti Kortman.
Me emme ymmärrä toisiamme, pelkään minä. Minun ainoa päämaalini tässä elämässä on tämän koulun ja sen nuorison edistyminen ja kehittyminen. Sitä varten olen huolehtinut monta raskasta päivää ja valvonut monta unetonta yötä. Mutta mitä voin minä heikko nainen yksin, jos eivät apulaiseni minun kanssani myötävaikuta. Kun minä vaadin järjestystä ja discipliiniä, niin näyttää siltä kun te, hyvä herrasväki, päinvastoin puolustaisitte epäjärjestystä ja vallattomuutta.
Pölkkynen.
Kunnioitettava neiti, minä puolestani olen vielä niin vasta-alkaja tällä petakookian alalla että tuo tissipliini vielä minusta on niin — —