Neiti Kauppila.
Johtajatar te kyllä olette, mutta johtaa ette voi.
Neiti Kortman.
Jaa-a, siinä sitä siis nyt ollaan. Senhän minä arvasinkin. Me olemme siis tässä kaksi johtajatarta. Mutta niinkuin sananparsi vähän lystikkäästi sanoo: kaksi kukkoa ei samalla orrella laula, niin olen minäkin miettinyt että toinen meistä on tässä liikaa. Jos teidän kallis aikanne sen myöntää, niin ehkä sopisi teidän tulla luokseni iltapäivällä, niin saisimme suorittaa pois nuo pienet likviidit ja muut ikävät formaliteetit ennenkuin erotaan. Sopisiko?
Neiti Kauppila.
Loruja! Minun kontrahtini kestää termiinan loppuun. Mutta ensi lukukautena olette minusta vapaa.
Neiti Kortman.
No, mielellään minun puolestani te voitte jäädä jos se ei vaan tule teille liian vaikeaksi, neiti Kauppila. Sillä sen minä kumminkin panen ehdoksi, että itse nämä loppuviikot saisin kouluani johtaa. Niin, muuta minulla ei herrasväelle ole sanottavaa. — Olkaa hyvä, herra pastori, kutsukaa Juonas sisään.
Pölkkynen
(kiirehtii peräovelle).