Lue vaan ilman verukkeita!
Alma.
Mutta jos johtajatar suuttuu — —
Neiti Kortman.
Luetko sinä, vai täytyykö minun itse — —
Alma.
No, koska siihen pakoitetaan, niin näin se kuuluu: (lukee kovalla äänellä.) »Rakas pikku serkkuni! Nyt on kevät, päivä paistaa, linnut laulaa, laineet loiskii ja jos tuo mamma Kortman tulisi näitä riviä nuuskimaan, niin sano sille että pitkän nenän saitkin nyt, sinä vanha harppu. Pikkuserkkusi Jussi.»
(Tukahdettua naurua.)
Pölkkynen
(katsoo taivaaseen.)