Neiti Kortman.
Mikä julkeus! Sinä hävytön kappale! (Antaa Almalle korvapuustin.)
Alma
(ulvoen.)
Ai ai, te löitte minua, vaikka olen aivan syytön — vaikka jo sanoin teille — vaikka en ois tahtonut lukea — — Mutta minä menen pois — menen kotiin — enkä enää milloinkaan tule kouluun, koska täällä niin — —
Neiti Kortman.
Menet heti luokallesi! Saat kolmen tunnin istumista.
Alma.
Enpä menekkään. Kotiin minä lähden ja sanon papalle kuinka täällä ihmisiä syyttömästi hakataan ja rääkätään. Sen teen, sen teen — ja nyt aivan heti, aivan heti. (Menee itkein peräovesta.)
Liisi