Neiti Kortman.
Juonas, vie ulos tuo mies — vie ulos hänet, sanon minä!
Tapper.
Ei kiirettä. Niin, se on sakramentskatun hävytöntä, se! Ensin maksetaan suuret rahat siitä kunniasta että lapset pääsevät tähän kouluun, jossa niille opetetaan kaikenlaista rimsramssua, josta niillä ei ole mitään hyötyä ja josta ne viikon perästä eivät muista hölyn pölyä — mutta tuo nyt on muotiasia, joka ei tähän kuulu — Niin, mutta sen sijaan että teidän pitäisi olla iloinen ja kiitollinen siitä että lapsemme kautta tienaatte niin monet markat ja kohdella niitä sen mukaan, niin te päinvastoin reistaatte ja rimpuilette niiden kanssa niinkuin ne olisi teille vaan rasitukseksi ja harmiksi. Se on helvetin väärin, sen minä sanon! Ja sen vuoksi minä — —
Neiti Kortman.
Mutta, herra pastori, ettekö te voi hänelle — —
Pölkkynen
(joka on mennyt pöydän taakse, herittää sormellaan ja sanoo varoittavalla äänellä).
Hyvä mies, hiljaa — hiljaa — —!
Tapper.