Vait siellä! Ja sen vuoksi minä olen tullut sanomaan että tämä ei kelpaa. (opettajat tulevat näkyviin avonaiseksi jätetystä peräovesta.) Minä kirjoitan siknaattiin, joka teille antaa niin suuren valtioavun ja vaadin että se on otettava pois teiltä ja annettava toiselle henkilölle, joka paremmin voi hoitaa asiat ja käyttäytyä ihmisten tavoin. Ja minä saan monta mukaani, herrasväkeäkin — jaa-a! Ja sen pitää tapahtua vielä tänä päivänä, sillä nyt minä olen äkäinen enkä pelkää koko maailman maistereita ja koulumamselia. Ja hyvästi nyt, koko töskä! Hyvästi! (Menee Juonaksen seuraamana.)
Neiti Kortman
(joka on vaipunut tuoliin istumaan, käyttää viuhkaansa kuumeentapaisesti).
Lasi vettä — tuokaa minulle lasi vettä!
Pölkkynen
(aikoo kaataa vettä, mutta Liisi ehtii aikaisemmin).
Kantaali — kantaali!
(Esirippu putoaa nopeasti.)
Toinen näytös.
Neiti Kortmanin yksityinen asunto. Mukavasti ja aistikkaasti sisustettu huone. Tauluja, bystejä ja kasveja. Oikealla puolella sohva ja sen edessä pöytä, jolla on kukkiva ruusupensas. Vasemmalla kirjoituspöytä. Tuolilla sen vieressä pari sjaaleja. Ovi oikealla ja vasemmalla. Perällä kaksi ovea, joista oikeanpuoleinen on avonainen ja vie lasiverandalle, jossa myöskin on kasveja, niin ettei huoneesta verandalla olevia henkilöitä selvästi voi eroittaa.