Kauppan. rouva
(noin 65 v. lihava ja flegmaattinen sekä silmiinpistävän yksinkertaisen näköinen).
Hyvää päivää, mutta eihän ne muutkaan vielä ole tulleet. (Istuutuu sohvaan.) Puh, puh! (Osoittaa ruusupensasta.) Vai tuoko se nyt on se ruusu, jota kutsuit meitä katsomaan. Jaa-a onhan siinä kukkia. Se on sarmant.
Neiti Kortman.
Niin, eikö se nyt sitten olekkin viehättävä. Katsos, neljä vastapuhjennutta ja viisi nuppua! Kannattaa se pitää pienet kahvikekkerit sen kunniaksi, jos itse saan kerskaella, vai mitä?
Kauppan. rouva
(joka ei sen koommin katsele ruusuja).
Miks' ei, kannattaahan se. (Haukottelee). No, kuinka sinä olet voinut?
Sinulla on ollut ikävyyksiä.
Neiti Kortman.
No, kellä niitä ei ole. Varsinkin niillä, joilla on niin huomattava paikka yhteiskunnassa kuin minulla. Mutta mitäs siitä, (työskentelee kuppien kanssa) omatuntoni kumminkin on puhdas.