Kauppan. rouva.
Minä surkuttelen sinua. (Liisille, joka tuo kahvikannun.) Päivää, lapseni! Mutta johan minä sinua tervehdinkin. Miks et sinä ole käynyt meillä niin moneen aikaan. Tule nyt joskus soittamaan, tytöillä on siellä uusi polkka Beethovenilta, joka on hyvin nätti.
Liisi.
Kiitoksia paljon, kun vaan joudun. (Menee oikealle).
Neiti Kortman
(kaataa kahvia ja tarjoo).
Niin no, eihän minun pitäisi puhua näistä tyhmistä koulurettelöistä kun ne ei sinua huvita ja kun ne koskevat vaan minua yksityisesti, mutta sen verran minulla kumminkin lienee lupa sanoa että surkeata se on huomata, että kun koettaa pitää hyvää kuria ja säilyttää nuorison sydämet puhtaina ajan turmeluksesta, niin sekä opettajat että oppilaat ja niiden vanhemmat liittäytyvät yhteen ja tekevät valituksia minua vastaan. Niin, jos ei asia olisi niin vakavata laatua, niin sille melkein voisi nauraa. Mutta minnekkä me joudumme jos tuommoinen vahingollinen ja levoton henki saa jalansijaa kouluoloissa, minä vaan kysyn?
Kauppan. rouva.
Niin, sen minäkin olen huomannut että nuoriso ja alhaisempi väki on tullut hyvin vaativaksi ja uppiniskaiseksi. Ajatteleppas kun sille meidän konttoristillekaan ei enää kelpaa kuorittu maito, vaan pitää sille junkkarille olla aamumaitoa, niinkuin meillekin. Miehelle jolla on vaan 200 markkaa kuukaudessa! Hävetköön! (juoden kahvia.) No, mitä ne sinulle sitten aikovat tehdä, nuo valittajat?
Neiti Kortman.