KALLE (itsekseen): Herrajestan!
SILTAVOUTI. Jahah — mutta avain on poissa.
PUMMI (Kallelle): Missä on avain?
KALLE. En — en tiedä. Kai se on kauppiaalla.
PUMMI. Tiedättekö, mitä siellä on sisällä?
KALLE. E-e-eihän siellä mitään ole!
PUMMI. Eikö kauppiaalla siis ole mitään pitovaatteita. Ei suinkaan hän niin ilman voi olla?
KALLE. Jaa — niin — niin, pitovaatteita? Luulin, että tarkoitatte — niin, kyllähän siellä.
PUMMI. Mitenkä te niin kummalliselta näytätte? Mikä teitä vaivaa?
KALLE. Olenko minä kummallisen näköinen? No, kun minä suren sitä kauppiaan onnettomuutta — kun hän on minun paras ystäväni ja kun hän aina on ollut minulle niin hyvä — —.