PUMMI. Niin, semmoistahan se on tässä nykyisessä maailmassa. Miksi elää niin iloisesti? Toista se oli minun nuoruudessani, silloin tiesi jokainen elää kukkaronsa mukaan. (Siltavoudille:) No, koska ei löydy avainta, niin pannaan kaappi sinettiin.
(Ottaa esille lakkaa ja sinetin.)
KALLE. Mitä?!
PUMMI. Niin, sehän on lain mukaan, ettekö sitä tiedä?
KALLE. Mutta sehän on mahdotonta!
PUMMI. Mikä on mahdotonta? Teillä näkyy olevan surkea tietämättömyys laista ja oikeudesta, nuori mies.
KALLE. Mutta kuulkaapas — antakaa, kun minä selitän teille.
PUMMI. Olkaa siinä! Te vaivaatte meitä virantoimituksessamme.
(Menee siltavoudin kanssa, joka sill'aikaa on sytyttänyt kynttilän, kaapin luo, jota panevat sinettiin. Huom! Tämä toimitus on tehtävä jokseenkin nopeasti.)
KALLE (kävelee edestakaisin etunäyttämöllä; itsekseen): Taivas varjelkoon aivojani! Mitä nyt on tehtävä? Tunnustanko hänelle kaikki ja pyydän anteeksi? Estänkö hänet väkivallalla? Sanonko, että siellä on helvetinkone, joka räjähtää? (Jyrkästi:) Herra vallesmanni!