PUMMI. Mutta mistä — —?
VIHTORIIN. Asiat ovat muuttuneet, asiat ovat muuttuneet, setä hyvä.
Onko se oikein?
PUMMI. Oikein on. No, anna nyt sitten anteeksi, mutta viran puolesta — —
VIHTORIIN. Ei mitään, ei mitään, kyllähän minä sen ymmärrän. No, onko sedälle mitään tarjottu? Etkö edes ole tarjonnut tupakkaa, Kalle.
KALLE. En — en ole muistanut — —.
VIHTORIIN. No, kuinka sinä olet noin surullisen näköinen? Oletko sairas?
KALLE. En — en — mutta — —.
PUMMI. Tuo nuori herra on koko ajan esiintynyt niin omituisesti, että mätäkuu varmaan on mennyt hänen päähänsä. No, se ei kuulu minuun. Ja koska nyt toimitukseni on lopussa ja rahat maksettu, josta onnittelen sinua, niin ei muuta kuin että lähden, sillä minulla on vielä tänään paljon hommia. Tuo suuri rosvo, josta tiedät — —.
TYYNE (aivastaa kaapissa).
VIHTORIIN. Mitä? Kuka aivasti? Sinäkö se olit, Kalle?