Hän kaasi hieman konjakkia tinapikariin.
"Saako olla ryyppy, laivatoveri?" kysyi hän ja kun vastasin kieltävästi, virkkoi hän: "minä tarvitsen pisaran. Kuules Jim", virkkoi hän äkkiä, "miksi antoi tohtori minulle kartan?"
Kasvoni ilmaisivat niin teeskentelemätöntä hämmästystä, ettei hän katsonut tarpeelliseksi enemmän kysellä.
"Niin hän tosiaankin teki, mutta siinä piilee jotain, mitä sitten liekin."
Sitten otti hän vielä kulauksen ja puisteli päätään ikäänkuin olisivat hänellä olleet synkät käsitykset tulevaisuudesta.
Kolmaskymmenes luku.
He tapasivat käskijänsä.
Sitten kuin rosvot olivat hyvän aikaa neuvotelleet, palasi yksi heistä huoneeseen ja pyysi kohteliaasti saada hetkiseksi lainata tulisoihtua. Silver suostui siihen, jonka jälkeen pyytäjä vetäysi takasin jättäen meidät pimeään. Minä menin lähimmän ampuma-aukon luo ja katsoin ulos. Jonkun matkan päässä pitivät kapinoitsijat kokoustaan ja yksi heistä piteli tulisoihtua. Toinen heistä taas oli polvillaan joukon keskellä ja minä näin veitsen hänen kädessään. Muut olivat eteenpäin kumarassa ja katselivat viimemainitun toimia. Minä näin, että hänellä paitsi veistä oli myös kirja kädessään, sitten nousi hän seisoalleen ja kaikki alkoivat astua varustusta kohti.
Ovi aukeni ja muuan miehistä astui sisään oikea koura kiinni puristettuna. Hänen käyntinsä oli viivyttelevä ja katseensa epäröivä.
"Astu esiin!" karjasi Silver, "En minä aio sinua syödä ja kyllä minä säännöt tunnen enkä myöskään ole epäkohtelias lähetystöä kohtaan."