Merirosvo laski jotain Silverin käteen ja vetäysi sitten varovasti toveriensa luoksi ovelle.
Silver tarkasteli sitä, jonka hän oli vastaan ottanut.
"Musta merkki! Sitäpä aavistin!" huomautti hän. "Mistä olette saaneet paperia? Kas vain! Tämä ei ennusta hyvää, sillä se on otettu raamatusta! Kuka hullu on leikannut paperia raamatusta?"
"Enkös sitä sanonut!" huudahti Morgan. "Minähän sanoin, ettei se ennusta hyvää."
"Nyt olette kauniisti tehneet", jatkoi Silver. "Teidät hirtetään joka sorkka. Ja kellä pässinpäällä teistä raamattu oli?"
"Dickillä", sanoi joku.
"Vai niin, vai Dickillä! Silloin on parasta, että Dick lukee rukouksensa", sanoi Silver.
Mutta nyt puuttui puheeseen muuan pitkä mies, jolla olivat kellertävät silmät:
"Jopa tuota lörpöttelyä riittää. Tämä miehistö on antanut teille mustan merkin sääntöjen mukaisen neuvottelun jälkeen. Katsokaa mitä sen toisella puolella on kirjoitettu ja lörpötelkää sitten."
"Kiitoksia, Georg", vastasi Silver. "Sinä olet aina ollut taitava asioissa ja osaat säännöt ulkoa. Se minua ilahuttaa. Ah! Pantu viralta! Kas vain! Vai niin on asianlaita! Tämä on kaunista käsialaa ja se kai on sinun käsialaasi, Georg? Minua ei ollenkaan ihmetyttäisi, jos sinusta tulisi kapteeni minun jälkeeni Ole hyvä ja lainaa minulle tulisoihtua, sillä piippuni ei pala."