"John Silver, te olette täysiverinen roisto. Minua on pyydetty, etten ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin teitä kohtaan, enkä ryhdykään. Mutta muistakaa että monta murhaa on omallatunnollanne."
Tämän johdosta Silver kumartaen kiitti, mutta tuomari ärjäsi hänelle kieltäen kiittämästä.
Sitten menimme luolaan, jossa suuren tulen ääressä loikoi kapteeni Smollett ja etäisimmässä nurkassa näimme isot kasat kultaa sekä rahoina että kankina. Tämä oli kapteeni Flintin aarre, jota me olimme niin kaukaa tulleet hakemaan ja joka oli maksanut seitsemäntoista ihmishenkeä ja saarella oli vielä kolme, jotka olivat ottaneet osaa sen kokoamiseen — Silver, Morgan ja Ben Gunn.
"Astu sisään, Jim, sillä sinä olet tavallasi hyvä poika, vaikken minä toiste tahtoisi lähteä kanssasi merelle. Mutta mitäs teillä, Silver, on täällä tekemistä?"
"Minä palajan täyttämään velvollisuuttani", vastasi tämä.
"Vai niin", virkkoi kapteeni.
Kolmaskymmenesviides luku.
Loppu.
Joka päivä kuljetimme äärettömät määrät eri maitten rahoja laivaan. Silver sai olla aivan vapaana vartioimisesta ja huolimatta nenästyksistä koetti hän olla mahdollisimman kohtelias ja siten saavuttaa toisten suosion. Muut kuin Ben eivät hänelle antaneet suurempaa arvoa kuin koiralle. Tämä nimittäin näytti vieläkin pelkäävän entistä perämiestään. Noista kolmesta kapinoitsijasta emme muuta kuulleet kuin kerran laulaa hoilailevan ja kerran ampuavan. Neuvoteltuamme päätimme jättää heidät saareen, josta Ben ja Gray olivat hyvin iloissaan ja jätimme heille isot määrät ampuma- ja ruokavaroja sekä vaatteita, lääkkeitä ja tupakkia y.m. elintarpeita.
Eräänä päivänä lähdimme matkalle ja purjehdittuamme saaren uloimman niemen sivutse, näimme nuot kolme rosvoa rannalla polvillaan rukoillen että ottaisimme heidät mukaan. Mutta sitä emme voineet tehdä ja tohtori huusi heille, missä varastot olivat.