Silver tuli luoksemme ja kiitti tohtoria siitä hyvästä, joka oli tehty hänen ja minun henkeni pelastukseksi.
Tohtori lähetti Grayn noutamaan hakoja, jotka rosvot olivat paetessaan jättäneet kuopalle ja me aloimme mennä venheitten luoksi. Matkalla kertoi tohtori muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut. Tuo puolihupsu Ben Gunn oli saarella kuljeksiessaan löytänyt aarteen, kaivanut sen ja suurella vaivalla kuljettanut sen erääseen luolaan, joka oli kaksihuippuisen kukkulan luona. Ja siellä oli se ollut jo kaksi kuukautta ennen "Hispaniolan" tuloa.
Tohtori oli minun neuvoni mukaan etsinyt ja saanut käsiinsä Ben Gunnin ja tältä urkki tiedot, missä aarre oli. Ja huomattuaan lisäksi, että laivakin oli mennyt matkoihinsa, antoi hän Silverille kartan, jolla nyt ei ollut mitään arvoa. Samoin hylkäsivät he varustuksen vietyään ensin tarpeelliset määrät ruoka- ja ampumavaroja luolaan, jossa sai olla turvassa ilmastokuumeelta ja myös vartioida aarretta.
Sitten kertoi hän, että he minut pelastaakseen, kun näkivät meidät tänä aamuna olevan liikkeellä, olivat ryhtyneet siihen keinoon, että lähettivät Ben Gunnin edeltäpäin pelottelemaan ja viivyttämään niin kauvan, että tohtori ja Gray ehtivät piilopaikkoihinsa.
"Ja te ette siis olisi yhtään välittäneet, vaikka ne olisivat hakanneet lihapulliksi vanhan Johnin. No olipa onni, että Hawkins oli mukanani."
"Emme vähintäkään", vastasi tohtori ystävällisesti.
Tultuamme venheitten luo särki tohtori toisen niistä ja toiseen astuimme me ja aloimme soutaa pitkin tyyntä veden pintaa.
Sivuuttaessamme kaksihuippuisen kukkulan näimme sen luolan suun, jossa aarre oli ja sen luona seisoi pyssyynsä nojaten tuomari. Me viuhutimme hänelle hattujamme ja hurrasimme.
Soudettuamme noin kolme (englannin) penikulmaa, kohtasimme iloksemme pohjoisen väylän suulla "Hispaniolan", joka ominpäinsä risteili edestakaisin. Viimeinen nousuvesi oli irroittanut sen matalasta ja jos tuuli olisi ollut kova tai vesi tavallista korkeampi, niin emme luultavasti koskaan olisi nähneet rakasta laivaamme tai tavanneet sen sitten rannalle ajautuneena. Mutta nyt ei siinä ollut muuta epäkunnossa, kuin hieman iso purje. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon ja heitettiin puolen sylen syvyiseen veteen. Me sousimme takaisin Rommilahteen, joka oli lähinnä aarteen kätköpaikkaa. Gray sousi yksin takasin laivaan sitä vartioimaan.
Vähän matkan päässä luolasta kohtasimme tuomarin. Minulle oli hän ystävällinen eikä virkkanut paostani mitään. Silverin kohteliaan tervehdyksen johdosta punastui hän ja virkkoi tälle: