Mutta nyt olivat kaikki ehdottomasti Merryn puolella. He alkoivat kiivetä ylös kaivannosta ja loivat hurjia katseita taakseen.
Se oli minusta hyvä asia, että he kaikki asettuivat toiselle puolelle kuoppaa kuin Silver.
Täten seisoimme kahakkaan valmiina, mutta kumpikaan puoli ei uskaltanut alkaa. Vihdoin sanoi Merry:
"Toverit, noita on kaksi, toinen vanha raajarikko, joka on meidät tänne narrannut ja toinen tuo penikka, jonka sydänverta tahtoisin nähdä. Ja nyt pojat…!"
Hän kohotti kätensä ja aikoi ryhtyä taisteluun, kun samassa kuuluu: pau! pau! pau! väijytyspaikasta. Merry putosi päistikkaa kuoppaan ja toinen makasi koipiaan sätkytellen haudan partaalla. Eloonjääneet kolme juoksivat pakoon minkä ehtivät.
Samassa astuivat piilopaikoistaan esiin tohtori, Gray ja Ben Gunn savuavat piiput käsissään. He yhtyivät meihin.
Tohtori ensin tuumi, että ryhtyisimme ajamaan pakolaisia takaa, mutta sitten luopui hän siitä ja me päätimme anastaa venheet ja siten estää heidän pakonsa.
Me lähdimme marssimaan ja Silver koetti seurata mukana parhaansa mukaan, mutta jäi meistä noin kolmekymmentä askelta jälelle.
"Tohtori hoi! Eipä kiirettä! Katsokaahan!" huusi hän.
Kiirettä ei ollutkaan, sillä eräällä aukealla näimme heidän juoksevan hurjassa paossa perämaston kukkulaa kohti. Me olimme heidän ja venheitten välillä, niin että istuuduimme levähtämään.