Kolmaskymmenesneljäs luku.
Päällikön kaatuminen.
Ensinnä tointui tästä hämmästyksestä, jonka vertaista lie tuskin koskaan nähty, Silver, jonka koko elo riippui tästä aarteesta.
"Jim", sanoi hän minulle, "ota sinä tämä, jos tässä sattuisi mellakka syntymään", ja näin sanoen ojensi hän minulle kaksipiippuisen pistoolin.
Samassa alkoi hän tyyneesti mennä pohjoista kohti ja pian oli kuoppa meidän kahden ja noitten viiden merirosvon välillä. Minua katseli hän nyt ystävällisin katsein ja tunsin itseni liikutetuksi näistä hänen alituisista mielenmuutoksistaan ja siksi kuiskasin hänelle ivallisesti: "Vai olette taas kääntänyt toisen tuulen mukaan."
Hän ei vastannut mitään. Merirosvot syöksyivät kuoppaan kauheasti kiroillen ja kaivoivat käsillään ja heittelivät laudanpalasia sivulle. Morgan löysi kahden guineen kultarahan ja kiroillen näytti sitä toisille, jotka pitelivät rahaa vuorotellen käsissään.
"Onko tämä ne 700,000 puntaa, senkin liikkuva saatana", karjui Merry näyttäen rahaa Silverille.
"Kaivakaa vain pojat! Ehkä löydätte lopuksi multasienen", sanoi tämä hävyttömästi.
"Multasienen", ulvoi Merry. "Kuulkaa toverit, mitä se sanoo! Hän tiesi kaikki edeltäpäin, jonka näkee jo hänen naamastaankin!"
"Vai alat sinä, Merry, taas pyrkiä kapteeniksi", sanoi Silver tyyneesti.